Vanha keltainen puutalo pääsee oikeuksiinsa, kun alkukesän aurinko hellii sen laudoitusta. Kävelen kiviportaat ylös ja soitamme ovikelloa, ja ovella odotellessamme ihailemme oven vieressä roikkuvia kesäkukkia. Pian hoivatyöntekijämme Marianna Tuomola – eli tuttavallisemmin Manna – tulee avaamaan meille oven. Ystävälliset hymyt ja lämmin tunnelma toivottaa meidät tervetulleeksi peremmälle eteisestä olohuoneen puolelle.
Kyllikki istuu vakipaikalleen sohvalle. Samalla kun Manna korjaa pinniä hänen päässään, annan katseeni harhailla monista kauniista esineistä, upeasta ryijystä pöydällä oleviin kukkiin, sanomalehdistä auki olevaan televisioon. 95-vuotias Kyllikki kertoo, että hänelle on tärkeää pysyä ajan hermolla siitä mitä maailmassa tapahtuu.
Pian Manna istahtaa Kyllikin viereen, ja he hymyilevät toisilleen lämpimästi. Heidän suhteensa juontaa pitkälle, aina 60-70 luvun taitteeseen, kun Mannan sisko tutustui Kyllikin poikaan ja tulevaan aviomieheensä.
Sukulaisuus on vaikuttanut hoivasuhteeseen vain positiivisesti, ja antanut heidän ystävyydelleen lisäsyvyyttä.
”Manna on ihan taivaan lahja” Kyllikki hymyilee vierustoverilleen.
Pyydän Mannaa ja Kyllikkiä kertomaan mistä heidän yhteinen aikansa koostuu, ja vastaukseksi saamme ”Vähän kaikesta”. Todellakin – he tekevät yhdessä sitä mikä sinä päivänä tuntuu hyvältä. He elävät elämää yhdessä, jakavat arkeaan kaikilla niillä eri osa alueilla mistä se saattaa koostua. Hoivakäynneillä tehdään kodinhoidollisia askareita, ruokaa, vietetään laatuaikaa yhdessä, käydään lääkärin vastaanotolla ja käydään pesulla. Yhtä mieltä he ovat kuitenkin siitä, että hoivakäynti alkaa parhaiten aamupuurolla. He löytävät iloa pienistä yksityiskohdista, ja niitähän Manna loihtii Kyllikin aamupuuron päälle. Manna koristelee puuron päälle kasvot milloin marjoista, luumuista tai viinirypäleistä.
”Odotan kovasti, että viikonlopun jälkeen Manna tulee ja saadaan syödä aamupuuro.”
Kyllikin suurena toiveena on aina ollut mahdollisuus asua omassa kotona, niin kauan kun se vain terveyden ja tuvallisuuden puolesta on mahdollista. Hän uskoo, että monet muutkin seniorit jakavat saman toiveen, ja on iloinen, että meidän jo viisi vuotta kestäneen kotihoivapalvelumme vuoksi kotona asuminen on ollut mahdollista.
Palvelun alkaessa Manna kävi Kyllikin luona kolmesti viikossa, mutta nyt määrää on lisätty neljään päivään viikossa. Tähän rytmiin Kyllikki ja hänen poikansa ovat kaikki olleet tyytyväisiä – myös poikia helpottaa, kun he tietävät että äidin perään ei tarvitse murehtia ja hänestä pidetään hyvää huolta.
Pojat olivatkin niitä, jotka alun perin halusivat Loistohoivan palvelun alkavan Kyllikin luona. Näin he voivat omasta puolestaan Kyllikin lähiomaisina olla varmistamassa, että heidän äitinsä suuri toive kotona asumisesta voi mahdollistua hänen turvallisuuttaan vaarantamatta.
Yksin asuvan Kyllikin tukiverkosto ulottuu pojista, heidän perheistään ja Mannasta myös lähellä asuviin ystäviin. Ennen korona-aikaa Kyllikki ja naapurit tapasivat tavata joka viikko sinä arkipäivänä, kun Manna ei ollut Kyllikin luona käymässä. Nyt ystävykset soittelevat kuulumisia, niin kauan kun tapaaminen jälleen onnistuu. Naapurit ja ystävät ovat arvokkaita sosiaalisia kontakteja elämän mielekkyyden kannalta, mutta lisäävät myös turvallisuutta.
”Yksi minun ystäväni soittaa minulle joka aamu, ja keskustelemme siitä olemmeko jo syöneet aamupuuron.” Kyllikki kertoo pilke silmäkulmassa. Myös hänen poikansa soittaa joka ilta ja varmistaa, että äiti on muistanut ottaa iltalääkkeet. ”Ihmettelisin kyllä, jos ei kuuluisi soittoa.”
Sosiaalisen turvallisuuden lisäksi kotona voi olla aiheellista tehdä järjestyksellisiä muutoksia. Kyllikin sänky on siirretty yläkerrasta alakertaan, jolloin yksin liikkuminen ja toimiminen tapahtuu vain yhdessä kerroksessa. Pesutilat ovat yläkerrassa, mutta siellä käydään yhdessä Mannan kanssa.
Kyllikki kertoo käyntimme aikana paljon hyviä muistoja elämästään. Hän värittää jopa sota-ajan muistot niillä hyvillä yksityiskohdilla, jota hän vaalii muistoissaan. Kyllikki muistelee lämmöllä myös leikkihetkiä lastenlastensa kanssa. Hän on usein saanut palautetta siitä, kuinka ihanaa on että hän uskaltaa heittäytyä leikkiin ja olla mukana lasten touhussa.
”Ehkä sitä pysyy terveempänä, kun ei ole tiukkapipo!” Manna naurahtaa.
Hänestä huokuu positiivinen asenne elämään, ja hän sanookin haluavansa keskittyä siihen hyvään mitä on elämältä saanut.
Tuemme näiden järjestöjen toimintaa säännöllisesti:
© Loistohoiva Oy 2024
