Usein ensimmäinen askel on ollut läheisten tuki käytännön asioissa ja laskuissa; esimerkiksi maksupalvelukuorien viemisessä postilaatikkoon tai asioiden hoito esimerkiksi valtakirjan tai Suomi.fi-valtuuksien avulla.

Luotettu läheinen on voinut yhdessä hoidettavan henkilön ja hänen pankkinsa kanssa sopia tilinkäyttöoikeuden tai laskut on voitu yhdessä ohjata esimerkiksi suoraveloitettavana E-laskuna.

Avuntarve voi kuitenkin lisääntyä niin paljon, että esimerkiksi yllä mainitut vaihtoehdot eivät enää riitä asioiden hoitoon. Silloin kyseeseen voi tulla edunvalvonta.

Kaikissa edunvalvojan toimissa tulee huomioida päämiehen etu. Edunvalvoja ei voi tehdä päämiehen edun kannalta ristiriitaisia päätöksiä. Joissakin tilanteissa edunvalvoja voi tarvita holhousviranomaisen luvan päätösten tueksi. Näitä tilanteita ovat esimerkiksi omaisuuden panttaaminen ja lainan ottaminen sekä kiinteistöjen myyminen/ostaminen.

Edunvalvoja voi tarvita sijaisen sellaisissa tilanteissa, joissa on itse esteellinen; esimerkiksi silloin, kun edunvalvojan ja päämiehen edut ovat keskenään ristiriidassa. Edunvalvojana voi toimia ihmisen läheinen henkilö, esimerkiksi omainen, joka katsotaan sopivan kyseiseen tehtävään. Mikäli omainen olisi tehtävään estynyt tai jostakin muusta syystä päädytään ennemmin ulkopuoliseen edunvalvojaan, edunvalvojana toimii yleinen edunvalvoja. Edunvalvonnan määräämisen tarkempiin kriteereihin voi tutustua Digi- ja väestötietoviraston nettisivuilta.