Ikkunat tulvivat valoa, kun vantaalainen Eeles Landström, 87, istahtaa kävelytuen avulla tottunein elkein ruokapöydän päähän. Vielä hetki sitten entisen huipputason seiväshyppääjän liikkuminen ei kuitenkaan ollut näin sujuvaa. Toipuminen jalan verisuonitukoksesta on ollut haastavaa. Yleiskunnon vei myös kahdeksan kuukauden sairaalajakso, jonka aikana kunto heikkeni ja painoa tippui 30 kiloa.
Sairaalasta kotiutuminen aloitti perheen elämässä uuden ajanjakson, kun kaikkien järkytykseksi kaksi päivää ennen kotiutumista Eeleksen vaimo yllättäen menehtyi. Tuore leski kotiutui tyhjään kotiin, jossa arki tuli rakentaa uudella tavalla. Omaishoitajaksi ryhtyi tytär Rita Landström. Alussa kaupungin kotihoito kävi muutaman kerran päivässä, ja tällä saatiin uuden elämän rutiinit käyntiin.
”Palvelu oli erittäin hyvää ja ihmiset mukavia, mutta harmitti kun joka kerta oli vastassa eri ihminen. Se tuntui sairaalahoidolta omassa kodissa”, Eeles kertoo.
Keväällä 2019 mukaan avustamaan tulivat Loistohoivan hoivatyöntekijät. Kolmen hengen tiimi tukee Eeleksen arjen sujumista ja kuntoutumista. Arkipäivien aamut ja lounasajat hoituvat Loistohoivan kautta, iltaisin tytär tulee töistä isän luokse.
Yksityinen hoivapalvelu yhdessä omaishoidon kanssa mahdollistaa Eeleksen asumisen omassa kotona. Tärkeää oli löytää Eeleksen luonteelle sopiva hoivatyöntekijä, joka pystyy myös tsemppaamaan kuntoutumisessa. Tavoitteeksi asetettiin omatoimisuuden lisääminen.
”Kuntoilemme, ulkoilemme ja teemme yhdessä pakastimeen valmiiksi mieluisia, ruokavalioon sopivia ruokia, joita hän voi itse lämmittää”, Loistohoivan hoivatyöntekijä Peter kertoo.
Kuntoutuminen on ollut sekä fyysisen että henkisen hyvinvoinnin hoitamista. Vanha huippu-urheilija pystyy kyllä kuuntelemaan kehoaan, mutta mielen piristämiseen ja sisäisen motivaation tukemiseen hoivatiimin apu on ollut tärkeää. Merkittävän työuran tehneelle sosiaalineuvokselle seuranpito on tärkeä osa palvelua, ja se tapahtuu luontevasti vaikka ulkoilun lomassa.
Omaishoidossa perhesuhteet muuttuvat, kun hoitajasta tuleekin hoidettava. Näin on ollut myös Landströmien arjessa – molempien on pitänyt omaksua uusi roolinsa.
”Tyttäreni on hyvin vastuuntuntoinen. Kunnioitan hänen apuaan paljon, mutta haluaisin hänen taakkansa keventyvän”, Eeles kertoo.
Isä-tytär -omaishoitosuhteessa on omat haasteensa. Toisinaan tyttären ohjeita on vaikea noudattaa, ja silloin tarvitaan ulkopuolista – kaksimetrisellä Peterillä on enemmän auktoriteettia. Kaikesta on kuitenkin selvitty huumorin ja hyvän keskusteluyhteyden avulla. Omaishoitajan tukea Rita peräänkuuluttaa.
”Miksei vanhuksille voisi olla omaa neuvolaa, jossa ikäihmiset ja omaiset saisivat neuvoja? Sieltä kun saisi tietoa, milloin mennä lääkäriin, miksi ei ruoka maistu, tai mistä saa apua. Loppujen lopuksi omaishoitaja on todella yksin isojen kysymysten äärellä”, Rita pohtii.
© Loistohoiva Oy 2024