Loistohoivan maksuton kauppa-apu päättyi pääsiäisenä ja sen jälkeen on ollut hetki aikaa miettiä, mitä oikeastaan ehti tapahtua muutamina kampanjaviikkoina. Kun hallitus 16.3.2020 antoi yli 70-vuotiaille toimintaohjeen, jolla heidät velvoitettiin pysymään erillään kontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan, iski epätodellinen hämmennys ja neuvottomuus satoihin tuhansiin suomalaisiin. Kun yli 70-vuotiaisiin lisätään sairauden vuoksi koronaviruksen riskiryhmään kuuluvat henkilöt, on ryhmässä yli miljoona ihmistä.
Aloitimme nopeasti seuraavalla viikolla maksuttoman kauppa-avun sellaisille henkilöille, joilla ei ollut mitään muuta ulkopuolista apua turvanaan; ei tuttuja naapureita, ystäviä tai sukulaisia lähellä. Saimme käyttöömme Solmiokassan kannettavat maksupäätteet ja toimivan yhteistyön useamman eri ruokakaupan kanssa. Tiedotimme kampanjasta sosiaalisen median kanavissamme sekä nettisivuillamme ja pam – puhelimet alkoivat soida sekä Tampereella että Uudenmaan toimistolla. Soittajien joukossa oli nuoria sairaita henkilöitä sekä yli 90-vuotiaita teräsvaareja ja -mummoja. Kaikki he olivat saman tilanteen edessä. Jokainen oli tähän saakka huolehtinut itse itsestään ja nyt tuo perusselviytymiskeino oli viety pois. Kenelläkään ei ollut varasuunnitelmaa.
Tilanne iski syvälle suomalaisen ikäihmisen olemukseen. Meillä on totuttu huolehtimaan itse itsestämme. Itsenäisyys, omavaraisuus ja riippumattomuus ovat kunnia-asioita. Itse tekemällä ja omatoimisuuteen pyrkimällä ylläpidetään toimintakykyä ja päivittäisen elämän eteen tuovista haasteista selviytymistä nyt ja ensi viikolla. Liikkumattomuus ja passiivisuus aiheuttavat samanlaisia muutoksia elimistössä kuin ikääntyminen, usein jopa paljon nopeammin.
Omaisen näkökulmasta tilanne tuli aivan yhtä yllättäen, samaan tapaan kuin usein käy oman läheisen sairastuessa. Aiemmin omatoiminen ja energinen äiti tai isä ei yhtäkkiä pystykään huolehtimaan itsestään. Omaisen on otettava hoitaakseen uusi rooli ja sen pitää tapahtua nopeasti. Kuitenkin samaan aikaan myös omassa perheessä eletään usein haastavaa, kiireistä ja stressaavaa aikaa. Harvoin muutos sopii omaan elämäntilanteeseen.
Kauppa-apu -kampanjaamme ympäröi kuitenkin koko ajan positiivinen sävy. Saimme puheluita omaisilta, yhteistyökumppaneilta, vapaaehtoisilta, urheiluseuroilta. Yksityiset vapaaehtoiset kertoivat halustaan tulla mukaan auttamaan, urheiluseurojen toimijat auttoivat keräilemään ostoksia ruokakaupoissa, helpottuneet ja onnelliset ikäihmiset soittivat kiitollisina koskettavia puheluitaan. Kymmeniä ja taas kymmeniä ostoskasseja toimitettiin perille avunsaajille ja samalla kuumeisesti mietittiin, minkä avun piiriin voimme heidät ohjata, kun kampanja päättyy. Onneksi kuitenkin yhteisöllisyys ja toisista huolehtiminen ovat meissä ihmisissä vahvana ja mitä erilaisempia ideoita ja tapoja auttaa keksitään joka päivä. Lukuisia erilaisia kauppapalveluita on lanseerattu ja naapurit ja tuttavat auttavat toinen toisiaan. Nyt ei ole aika, jolloin yritetään hyötyä heikompien ahdingosta vaan nyt huolehditaan ja suojellaan heitä, jotka ovat aikanaan huolehtineet meistä.
Kriisiaika ei ole lähimainkaan ohi. Talkoohenkeä tullaan tarvitsemaan vielä kauan ja korona kurittaa taloutta, terveyttä, ihmissuhteita, toimeentuloa ja hermoja. Kauppa-apu -kampanjamme muistutti minulle taas kerran, että ikäihmisemme ovat rohkeita, nöyriä, vaatimattomia, sisukkaita ja neuvokkaita. He tulevat tarvittaessa toimeen vaikka kuinka vähällä ja tinkivät omasta mukavuudestaan yhteisten tavoitteiden takia. Heitä ei äkkiä lannisteta. Sisukkaita tai ei, hyvin moni ikääntynyt henkilö tai sairas riskiryhmään kuuluva miettii tälläkin hetkellä, miten ensi viikon ostosten kanssa käy. Tämä viikko järjestyi tuttavan avulla, mutta ensi viikolla hän ei pääse auttamaan. Jatkuva murehtiminen heikentää vastustuskykyä ja altistaa sairauksille. Pidetään siis edelleen mielessä heidät, jotka näitä asioita nytkin pohtivat. Autetaan edelleen, kysellään ja kuulostellaan. Muistetaan soittaa omille läheisille ja tarjota apua. Pidetään toisistamme huolta!