Kirjoittaja: Juuli Halonen, geronomi (AMK) -opiskelija
Toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen edellytyksiä selviytyä hänelle tärkeistä arkipäivän toiminnoista omassa elinympäristössään. Toimintakykyä on helpompi ylläpitää kuin korjata ja pienilläkin arjen muutoksilla voi olla suuri vaikutus.
Toimintakyvystä puhuttaessa keskitytään usein haasteisiin, jotka vaikuttavat ikääntyneen fyysiseen toimintakykyyn. Jokaisen ihmisen elämä on kuitenkin kokonaisuus, joka koostuu myös sosiaalisesta, psyykkisestä ja kognitiivisesta osa-alueesta.
Ikääntyminen vaikuttaa meihin yksilöllisesti – eri tavoin ja eri aikaan. Luonnolliset vanhenemismuutokset ja haurastuminen tekevät osansa, minkä lisäksi toisilla sairaudet vaikuttavat arkeen enemmän ja toisilla vähemmän.
Kun tavoitteena on ikääntyneen ihmisen kotona asuminen mahdollisimman pitkään, on kannattavaa pyrkiä ennaltaehkäisemään toimintakyvyn heikkenemistä tukemalla hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Itselleen tärkeitä ja mieluisia asioita on helpompi toteuttaa, kun toimintakykyä ylläpidetään ja apua haetaan ajoissa.
Avuntarpeen tunnistaminen ajoissa on tärkeää. Jos läheinen huolestuu ikääntyneen tilanteesta, on asiat hyvä ottaa puheeksi. Avuntarpeen myöntäminen voi olla ikääntyneelle vaikeaa ja palvelun vastaanottaminen voi vaatia totuttelua. Ikääntyneet helposti sopeutuvat toimintakyvyn heikkenemisen myötä haastavammaksi muuttuneeseen arkeen ja saattavat ajatella, että näin on vain pärjättävä. Avun vastaanottaminen kuitenkin voi mahdollistaa toimintakyvyn ylläpitämisen sekä edistämisen, jolloin ikääntynyt voi toimia tutussa ympäristössään täysipainoisemmin ja pidempään.
Ennakoinnin kannalta on tärkeää nähdä ikääntyneen tarpeet laaja-alaisesti, toimintakyvyn kaikki osa-alueet huomioiden. Elämäntilanteet ja avuntarpeet ovat erilaisia ja siksi myös tuki tulee suunnitella yksilöllisesti. Tuen järjestämisen lähtökohtana tulisi olla hyvän elämän ja terveyden edistäminen kullekin yksilöllisesti sopivalla tavalla.
Toimintakyvyn heikkeneminen ei aina liity ainoastaan fyysisiin haasteisiin. Muutokset sosiaalisissa suhteissa, mielen hyvinvoinnissa tai muistissa haastavat myös ikääntyneen arjessa selviytymistä. Esimerkiksi ikätovereiden kuolema tai vakavat sairastumiset voivat muuttaa iäkkään sosiaalista aktiivisuutta ja aiheuttaa yksinäisyyttä. Yksinäisyys taas voi johtaa toimintakyvyn heikkenemiseen, sairastumiseen, eristäytymiseen ja dementiariskin lisääntymiseen. Toisaalta yksinäisyyskin voi johtua juuri toimintakyvyn heikkenemisestä tai sairastumisesta. Ikääntyneen sosiaalisia voimavaroja tukemalla voidaankin edistää iäkkään ihmisen terveyttä, toimintakykyä ja hyvinvointia.
Yksinkertaisimmillaan toimintakyvyn fyysistä osa-aluetta edistetään liikkumalla, psyykkistä osa-aluetta ilon ja mielekkään tekemisen avulla sekä sosiaalista osa-aluetta ylläpitämällä kontaktia muihin ihmisiin. Osa-alueet kuitenkin vaikuttavat myös toinen toisiinsa. Fyysiset vaivat voivat luoda psyykkisiä ongelmia ja päinvastoin. Sosiaalisilla suhteilla on myös vaikutusta fyysiseen ja psyykkiseen suoriutumiseen.
Toiminta tukee terveyttä ja hyvinvointia sekä ennaltaehkäisee toimintakyvyn heikkenemistä. Iäkkäiden kannalta kaikki mielekäs tekeminen ja aivojen aktivointi on tärkeää. Pelkkä oleminen voi turhauttaa, passivoida sekä saada ikääntyneen tuntemaan itsensä mitättömäksi ja nämä vaikuttavat negatiivisesti hyvinvointiin. Mielekäs toiminta ja itsensä toteuttaminen pitävät ihmisen mielen virkeänä sekä luovat elämään tarkoituksellisuuden tunnetta, mikä on merkittävä hyvinvoinnin tekijä ikääntyneillä. Ikääntyneitä on syytä kannustaa aktiivisuuteen heille mielekkäillä tavoilla toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Hyvä toimintakyky vaikuttaa elämänlaatuun mahdollistaen edelleen aktiivisen toimimisen omassa elämässä.
Iäkkään toimintakyvyn tukemisessa korostuvat fyysisen harjoittelun, toiminnallisuuden tukemisen ja henkisten voimavarojen vahvistamisen lisäksi virkistystoiminta, emotionaalinen tuki, sosiaaliset suhteet sekä vertaistuki.
Liikunnan merkitys ja päivittäinen aktiivisuus on tärkeää sekä keholle että mielelle. Liikunnan ohella sosiaalinen aktiivisuus ja kulttuuritoiminta suojaavat iäkästä kognitiivisten kykyjen heikentymiseltä. Kaikki tapahtumattomuutta katkaisevat virikkeet aktivoivat aisteja ja aivojen käyttöä. Esimerkiksi kaatumisalttiuteen vaikuttaa koko kehon vanhenemismuutokset kuten aivojen rappeutuminen ja kognition heikentyminen sekä lihasheikkous ja muut kävelyyn vaikuttavat tuki- ja liikuntaelimistön muutokset.
Monesti ikääntyneiden hoito keskittyy ns. välttämättömiin perushoitoon ja lääkehoitoon liittyviin tehtäviin, eikä kokonaisvaltainen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen toteudu kunnolla. Välttämättömien hoitotoimien lisäksi on usein hyödyllistä täydentää ikääntyneen tukea esimerkiksi ulkoilun, kulttuuritoimintaan osallistumisen tai mihin tahansa ikääntyneelle itselleen mielekkään tekemisen toteuttamisen mahdollistamiseksi. Iäkkäiden voimavaroissa, toimintakyvyssä ja kognitiivisissa taidoissa on eroja, jotka on huomioitava toimintakykyä edistävän toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa.
Esimerkiksi avustajan kanssa ulkoilu voi olla monella tapaa toimintakyvylle hyödyllistä. Yhdessä ulkoilu voi olla positiivinen sosiaalinen kokemus, mikä edistää mielen hyvinvointia sen lisäksi, että liikunta on aina terveydelle hyväksi. Liikuntakyvyn edistäminen ja ylläpitäminen lisäävät samalla ikääntyneen kotona asumisen turvallisuutta, kun kaatumisriski pienenee.
Toimintakyvyn muutokset haastavat ikääntyneiden kotona asumista. Ikääntyneet tarvitsevat tukea, jotta kotona asumisen pysyy turvallisena sekä mielekkäänä. Laaja-alainen toimintakyvyn heikkenemistä ennaltaehkäisevä tuki mahdollistaa ihmisen elää itsensä näköistä elämää pidempään.
Jätä yhteystietosi jos haluat saada meiltä infoa noin 4-5kpl vuodessa.
Autamme ja tuemme kotona asuvan seniorin arkea joustavasti ja yksilöllisesti.
© 2024 All Rights Reserved.
Lähteitä / lukuvinkkejä aiheesta:
Hautala, Tiina & Hämäläinen, Tuula & Mäkelä, Leila & Rusi-Pyykkönen, Mari 2013. Toiminnan terapeuttinen käyttö prosessina. Toiminnan voimaa. Helsinki: Edita.
Heikkinen, Eino & Jyrkämä, Jyrki & Rantanen, Taina (toim.). Gerontologia. Helsinki: Duodecim.
Kulmala, Jenni 2019. Aktiivinen arki on onnistuneita kohtaamisia ja mielekästä tekemistä. Teoksessa Kulmala Jenni (toim.). Hyvä vanhuus. Menetelmiä aktiivisen arjen tukemiseen. Jyväskylä: PS-Kustannus.
Lyyra, Tiina-Mari & Pikkarainen, Aila & Tiikkainen, Pirjo (toim.). Vanheneminen ja terveys. Helsinki: Edita.
Tuemme näiden järjestöjen toimintaa säännöllisesti:
© Loistohoiva Oy 2024
